• Mia

Syötkö sinäkin salaa?

Olette kokoontuneet ystäviesi kanssa illanviettoon. Tarjolla on vaikka mitä herkullista, juustoa, valkoista leipää, leikkeleitä ja suklaata. Minä en ole ollut yhdessäkään illanvietossa, jossa joku ei jossain vaiheessa kommentoisi syömänsä ruoan määrää tai laatua. ”En kyllä saisi syödä näin paljoa”, ”punainen liha on huonoa ympäristölle” tai ”nyt ei tarvitse syödä viikkoon”. Miltä sinun illanistujaiset näyttävät?


Pystytkö sinä nauttimaan ruoasta kaikissa tilanteissa, ilman stressiä ja syyllisyyttä?

Ruoka ei nykyään ole vain ruokaa, vaan valintasi määrittelevät hyvinkin paljon, minkälainen ihminen olet. Vaikka syömälläsi ruoalla ja ihmisarvollasihan ei ole mitään yhteyttä. Mutta todellisuudessa ympäristö, ja varsinkin me itse, tuomitsemme jatkuvasti ruokavalintojamme. Sen takia häpeilemme syömistämme. Onko sinulle ikinä kommentoitu, että "syötpä sinä paljon"? Tai "aiotko oikeasti syödä tuon"? Minulle on, montakin kertaa.


Miten monta kertaa olet tarkkaillut ruokakaupassa muiden ostosakärryjä? Tuntenut itsesi paremmaksi ihmiseksi, kun omassa kärryssäsi on kasviksia ja eettisesti tuotettua luomubroileria ja ohitsesi kulkevalla perheenäidillä on kärry täynnä eineksiä? Tai oma ostoskärrysi on täynnä saunasiideriä ja sipsejä ja ohitsesi sipsuttelee sporttinen ponnaripää, joka ostaa vain "täydellistä" ruokaa ja olet välittömästi tuntenut itsesi huonommaksi ihmiseksi? Tai jaksammeko sittenkään paneutua muiden ostoksiin, kun omissakin ostoksissa on jo ihan tarpeeksi mietittävää?


Ruotsissa kysyttiin 25 000 naiselta heidän syömistottumuksiaan ja joka kolmas myönsi syövänsä salaa muilta. (Lähde) Eli meitä salasyöjiä on yllättävän paljon. Mistä tämä johtuu?


Salailu, syöminen ja syyllisyys

Kuka myöntää, että syö salaa muilta? Odotamme, että muu perhe nukkuu tai kumppani on työmatkalla, jotta voimme syödä vatsan kunnolla täyteen lempijäätelöämme? Miten moni meistä syö salaattia ulkona ravintolassa, rajoittaen ja kieltäen, sitä, mitä oikeasti tekisi mieli, koska haluamme olla tietynlaisia muiden silmissä? Sitten kotona, syömmekin itsemme ähkyyn leivällä. Tämä ei sinällään ole mikään ongelma, jos teet tämän hyvällä mielellä ja nauttien. Mutta monessa kohdassa syömistä leimaa häpeä ja syyllisyys. Kulttuurissa, jossa ruoka on jaoteltu vahvasti hyvään ja pahaan, niin eihän se ole ihme, että pahan ruoan syöminen on häpeällistä. Hyvä ihminen syö hyvää, terveellistä ruokaa. Ja paha ihminen, niin no, on heikko ja moraaliltaan arveluttava ja syö liikaa tai väärin.


Naiset syövät salaattia ja vaikka miehet yleensä saavat syödä enemmän, niin nykyään myös miehet joutuvat painiskelemaan ulkoisten vaatimusten paineessa.

Tiedän monta somessa täydellistä elämää viettävää terveyden perikuvaa, jotka yksin ollessaan syövät itsensä tainnoksiin ”epäterveellisellä” ruoalla. Tätä on hankala myöntää, mutta minäkin olin yksi heistä. Olin vuosikausien ajan luonut hyvinkin tiukkoja sääntöjä siitä, mitä on hyvä syödä ja mitä ei. Minulla on nuoruudestani asti aina ollut mielikuva, että syömäni ruokamäärät ovat poikkeuksellisen isoja. Häpesin isoa ruokahaluani ja siitä varmaan olen oppinut häpeämään ja syyllistymään syömisestä ja varsinkin siitä, että syön ”liikaa”. Vasta opittuani intuitiivisen syömisen hienouden, olen paremmin oppinut pääsemään irti häpeästäni ja syyllisyydestä. Nykyään minulla ei ole ongelmia syödä niin paljon, kuin juuri siinä hetkessä tarvitsen ja haluan, eikä ruoka-aineiden tarvitse olla terveellisiä, vaan syön esimerkiksi karkkeja melkein joka päivä. Enää en syö niitä salaa ja isoja määriä kerrallaan. Eikö olekin ihme, mitä vapautuminen ja kehoonsa luottaminen saa aikaan? Mutta, minun on pakko myöntää, että minulla on edelleen vaikea suhde light-limuihin. Kaikki ympärilläni paheksuvat juomaani light-colaa. Kun olen yksin, juon sitä huomattavasti enemmän, kuin muiden seurassa. Olen vakuuttunut, että tuntemani syyllisyys johtaa siihen, että juon sitä enemmän, kuin jos sallisin sen itselleni ja uskon, että sama pätee ruokiin, jotka kiellämme itseltämme.


Jos haluat oppia pois syyllisyydestä, häpeäastä ja salaa syömisestä, niin liityhän meidän ihanaan Facebook ryhmään, jossa saat paljon tietoa intuitiivisesta syömisestä ja rennosta tavasta suhtautua ruokaan. Liity ryhmään tästä!

Kehollesi tämä on vain sekoitus erilaisia ravinteita, mutta mitä mielesi sanoo? Syntinen herkku? Kielletty? Epäterveellinen?

On tutkittu, että varsinkin laihduttajat ja paljon rajoituksia ruokavaliossaan noudattavat ovat alttiimpia syömään salaa ja syyllistymään ja häpeämään syömisiään. Yleensä kun laihdutetaan ja rajoitetaan ruokia, se johtaa siihen, että yksinkertaisesti syödään liian vähän, joka jossain vaiheessa väistämättä johtaa siihen, että syömme kerralla paljon ja yleensä sellaisia ruokia, jotka ovat ”kiellettyjä”. Koska syyllisyys ja häpeä repsahduksesta ovat niin isoja, niin yleensä syömme silloin salaa. Kuulutko sinä niihin, jotka eivät voi pitää minkäänlaisia herkkuja kotona, koska ne katoavat nopeasti, yleensä omaan suuhusi? Tämä on myös merkki siitä, että rajoitat syömisiäsi ja tunne siitä, että et voi kontrolloida itseäsi, johtuu luultavasti siitä, että kiellät itseltäsi nämä ruoat. Tämä ryöstää paljon siitä nautinnosta ja mielihyvästä, jota voisimme saada maistuvasta ruoasta, kun teemme sen yksin, nopeasti ja kiinnijäämistä peläten.


Yksin syöminen ja lohduttautuminen ruoalla voivat myös olla kehon ja mielen viestejä siitä, että tarvitset enemmän omaa aikaa, hoivaa ja hemmottelua. Perheenäideille varsinkin se yksin, kiireessä syöty suklaapatukka, kun muut nukkuvat, voivat hyvinkin olla viesti siitä, että kaipaat omaa aikaa. Eikä siihen tarvitse liittää syyllisyyttä tai pelkoa siitä, että jotain on vialla, vaan lempeästi huomioida, että kehosi ja mielesi yrittävät kertoa sinulle jotain. 


Voisiko suklaanhimosi sittenkin olla oman ajan tarvetta? Tai kehosi tarvitsisi rauhaa ja hemmottelua? Mitä jos pysähtyisit ja miettisit, mitä oikeasti kaipaat?

Salaa syöminen ei siis välttämättä kerro, että taustalla olisi mitään sen vakavempaa. Se kertoo kuitenkin siitä, että suhteessasi ruokaan ja syömiseen on jotain, joka vaatii huomiota. Syynä voi olla laihduttaminen, epäsäännöllinen ruokarytmi tai liian korkeat vaatimukset itseäsi kohtaan. Mieti seuraavan kerran kun piilotat syömäsi suklaan käärepaperin roskakorin pohjalle, että mikä sinun tilanteessasi kaipaisi huomioimista? Miksi haluat piilotella syömisiäsi? Olisi ihanaa, jos kaikki voisimme vapautua siitä leimautumisen pelosta, jos emme toimikaan kuin kaikki muut. Vapautuisimme syyllisyydestä ja häpeästä, jotka liitämme itseemme, jos syömme erilailla. Meillä jokaisella on oikeus syödä, nauttia ja iloita ruoasta. Taidanpa muuten mennä juomaan lasillisen light-colaa.



Mitä jos söisitkin sen ison pullan, jota sinun oikeasti tekee mieli, vihersmoothien sijaan?

293 katselukertaa
  • Lähetä sähköpostia!
  • Käy tykkäämässä!
  • Seuraa minua!
  • Soita!
  • Podcastit ja videot!

Viesti

Tykkää

Seuraa

Soita

Katso

© 2020 - Laadukas elämä by Mia.