• Lähetä sähköpostia!
  • Käy tykkäämässä!
  • Seuraa minua!
  • Soita!
  • Podcastit ja videot!

Viesti

Tykkää

Seuraa

Soita

Katso

© 2020 - Laadukas elämä by Mia.

  • Mia

Hyvinvointi on rikki.

Päivitetty: 19o syys 2019

Olen laihduttanut 11-vuotiaasta asti. En oikein muista miksi alun perin sain päähäni, että olen lihava, mutta niin se ajatus vain jotain kautta luikerteli ajatuksiini. Miksi laihuus on niin tärkeää? Miksi se on jo lapsilla menestyksen ja ihmisarvon mittari? Ainakin me tytöt kyselimme usein toisiltamme, miten paljon painoimme. Jostain syystä minua aina hävetti kertoa oma painoni. Olin omasta mielestäni liian iso tytöksi. Olisinpa silloin ymmärtänyt, että olin ihana, painostani riippumatta.



Nyt kun katson taaksepäin en voi olla toteamatta, että olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet liittyen laihduttamiseen, liikkumiseen, stressaamiseen, nukkumiseen ja…No, oikeastaan kaikkeen mikä yleensä liitetään hyvinvointiin. Ihminenhän oppii parhaiten kantapään kautta, joten ainakin olen oppinut paljon.


Yksi isoin tekemäni virhe on ollut se, että en ole pyytänyt apua. Mutta se on hassua, että ei sitä avuntarvetta tajua, koska luulin pitkään, että itsekuri, kuurit, joko-tai-ajattelu ja ”maanantaina sitten” meininki kuuluvat asiaan. Mitä hyvinvointia se on? Vaikka tavoitteena olisi terveellinen ruokavalio ja sopivasti liikuntaa? Ajattelin koko ajan, että vika oli minussa. Minulla ei ollut tarpeeksi itsekuria tai tahdonvoimaa tehdä pysyvää muutosta. En totta puhuen ikinä tullut ajatelleeksi, että ehkä vika olikin ohjeissa, eikä minussa.


Kun vain tarpeeksi pitkään jaksat hakata päätä seinään, niin joku päivän seinään tulee reikä, josta aurinko ja ikuinen onni paistavat sisään. Eihän se niin mene. Ja sen olen oikeastaan oppinut vasta viime aikoina. Onko muillakin samanlaisia kokemuksia? Onkohan kantapään kautta oppiminen ainoa tie sisäistää nämä asiat? Vai tajuaako nämä asiat iän ja kokemuksen myötä? Maailmassa on paljon mitä erikoisinta tietoa liittyen hyvinvointiin. Ei ihme, että niin moni eksyy tähän viidakkoon. Minä ainakin olen vaeltanut siinä viidakossa melko pitkään.




Hyvinvointi on mielestäni kokonaisvaltaista. Sinulla voi olla täydellinen keho, mutta samalla voit olla onneton ja voida huonosti. Itse olen ollut molemmissa ääripäissä, eli ylipainoinen ja todella timmi. Jälkikäteen ajateltuna en voinut kummassakaan olomuodossa hyvin. Yritin löytää itsestäni kuvia ajalta, jolloin olin pulskeammassa kunnossa, mutta niitä ei jostain löytynyt. Se kuvastaa mielestäni hyvin ajatustapaa, jossa vain laihana olet hyväksyttävä, kuvaamisen arvoinen. Ymmärrettävää, mutta surullista.


Mitä hyvinvointi siis on minulle? Tällä hetkellä ajattelen, että se on harmoniaa, tasapainoa. Mielenrauhaa siitä, että kelpaan, mutta samalla tiedän, että minussa on enemmän potentiaalia kuin voisin uskoa.


Minulta on kuitenkin kestänyt vuosikausia muodostaa parempia tapoja. Nykyään terveellisesti syöminen ja liikkuminen käyvät automaattisesti, niistä on muodostunut elämäntapa. Miten olen onnistunut?

Uskon, että johdonmukaisuus on yksi menestyksen salaisuus. Jaksat tehdä samoja asioita tarpeeksi pitkään. Ja nouset aina ylös, vaikka epäonnistut. Uskot, että muutos on mahdollista ja annat muidenkin uskoa sinuun. Jälkikäteen ajateltuna, myös tarpeeksi pienet muutokset ovat tärkeitä. Mielemme on kummallinen. Jos muutat liikaa kerralla tai alat kieltämään itseltäsi asioita, niin huomaat nopeasti olevasi lähtökuopissa. Itse olen ainakin niin monta kertaa päättänyt, että nyt muutan elämäni, vain huomatakseni, että en jaksa ylläpitää kokonaan uutta elämääni kuukautta, paria pidempään. Ja samalla olen ollut pettynyt itseeni ja saamattomuuteeni.



Tällä hetkellä koen voivani todella hyvin, minun ei tarvitse kuluttaa energiaa miettimällä mitä tänään syötäisiin tai taistele sisäisen ääneni kanssa menenkö salille vai en. Sijoitus, jonka tein oman terveyteni ja kokonaisvaltaisen hyvinvointini eteen on alkanut tuottaa mukavasti.


Mutta, en kiellä, että edelleen vanhatkin ajatustavat vellovat välillä mielessäni. Eihän tuo 11-vuotias tyttö ole mihinkään kadonnut. Vieläkin se pieni tyttö pelkää, että mitä jos en kelpaakaan tällaisena? Silloin otan tuota pientä tyttöä kädestä kiinni, sanon, että olet ihana.

244 katselukertaa