• Lähetä sähköpostia!
  • Käy tykkäämässä!
  • Seuraa minua!
  • Soita!
  • Podcastit ja videot!

Viesti

Tykkää

Seuraa

Soita

Katso

© 2020 - Laadukas elämä by Mia.

  • Mia

Diagnoosi: Ylipainoinen

Painoin 16-vuotiaana 84 kg. Muistan tämän luvun selvästi, koska sen mittasi lääkärini kun olin seurantakäynnillä nivelreumani takia. (Jos haluat lukea enemmän nivelreumasta, voit lukea siitä täältä: https://www.laadukaselama.fi/post/miksi-min%C3%A4-ja-muita-kysymyksi%C3%A4-jotka-pilaavat-el%C3%A4m%C3%A4si ) Hämmästyin lukua, olihan se aika korkea.


Yksi ainoa lause oli kuitenkin se, joka herätti minut. Lääkärikertomuksessa, jonka sain mukaani luki ”ylipainoinen tyttö”. Suutuin. Miten lääkäri kehtasi kirjoittaa tuollaista? Minäkö muka ylipainoinen? Enhän minä voinut olla! Pidin lääkäriä todella ilkeänä ja huonona ihmisenä. Asiaa ei myöskään auttanut, että lääkäri oli kaunis ja laiha nainen. Onko sinulla samanlaisia kokemuksia lääkärin kanssa? Miten itse olet reagoinut, jos lääkäri on ottanut painosi puheeksi?


Minä 16-vuotiaana. Rakastin leipomista ja ruoanlaittoa, se on edelleenkin rakas harrastus!

Minulla on yksi vinkki, jos haluat lisätä itsetuntemustasi. Joku sanoo sinulle jotain tai luet jostain jotain, joka saa sinussa aikaan voimakkaita, negatiivisia tunteita. Koet, että sanoma on ehdottomasti väärässä ja ajattelet, että viestintuoja on ilkeä tai paha. Jos uskallat olla täysin rehellinen itsellesi, voisiko tämä voimakas tunnereaktio kertoa, että syvällä sisimmissä tiedät, että viesti on totta? Et vain halua hyväksyä sitä? Tämä on minulle ollut hyvä keino tutkia omia tiedostamattomia ajatuksia ja pelkoja. Kokeile sinäkin, jos uskallat.


Suuttumuksen jälkeen aloin miettimään. Olikohan lääkäri sittenkin oikeassa? Ei hän varmaan ilkeyttään ollut todennut minua ylipainoiseksi?

Olin siinä vaiheessa jo kokenut laihduttaja, mutta jossain vaiheessa en ollut enää jaksanut välittää syömisistäni. Liikkuminen oli jäänyt nivelreuman takia ja syöminen lisääntyi. Tai ei oikeastaan lisääntynyt. Se mikä on hassua on, että kun painoni alkoi nousemaan, syömiseni itse asiassa vähentyi. Tai ainakin se syöminen, johon kiinnitin huomiota. Ruokavalioni koostui silloin paahtoleivästä, ranskalaisista ja paneroiduista kanapihveistä. Koulun jälkeen join pari litraa omenamehua, söin suklaata ja karkkipussin. Joka päivä. En muista, että olisin syönyt tämän enempää, välillä söin berliininmunkin tai Magnum-jäätelöpuikon välipalaksi. En liikkunut ollenkaan.


Herkuttelu on ihanaa, mutta jos ns. hötöllä korvataan jatkuvasti arjen aterioita voi jaksamisessa tulla ongelmia!

Tämä on mielestäni usean kohdalla ongelma. Ei tiedosteta sitä mitä syödään, ateriarytmi on kadoksissa ja nälkää ei oikeastaan tunneta ollenkaan. Eli en ihmettele, miten monet ajattelevat, että ”enhän minä syö mitään, mutta kuitenkin ylimääräistä kertyy!” Omalla kohdalla oli ainakin niin. Oletko koskaan pitänyt ruokapäiväkirjaa? Suosittelen tätä perinteistä keinoa, jos koet, että paino on noussut etkä oikein tiedä miksi. Päiväkirja voi paljastaa yllättäviäkin asioita!


Seuraava tunne suuttumuksen jälkeen oli häpeä. Paino on mielestäni edelleenkin, varsinkin naisille, mittari, jonka avulla mitataan miten hyväksyttävä, haluttava ja naisellinen olet. Ajattele, miten iso business pyörii juuri tämän häpeän ja riittämättömyyden ympärillä! Tosi monella on se tietty luku, joka määrittelee ihanteen, Graalin malja, jota jahdataan. Joku jopa saavuttaa sen, mutta yleensä luku on sellainen, jota on mahdotonta ylläpitää pitempiä aikoja. Minun Graalin malja oli 66 kg. Mikä sinun lukusi on?




Häpeä on huono motivaattori tehdä muutoksia elämään. Se tunne sai minut kuitenkin muuttamaan elämäntapojani ja aloin laihduttamaan. Minulle ei tullut mieeleenkään, että olisin pyytänyt tähän apua, vaan tein sen omin keinoin, lukemalla naistenlehdestä laihdutusohjeita ja reseptejä, unohtamatta tietenkin kaalikeittodieettiä. Siitä sopasta ei jäänyt kuin paha maku suuhun ja elinikäinen selleritrauma. Eihän tästä toiminnasta mitään hyvää seurannut, paitsi laihduin kyllä. Samalla vääristyi suhteeni syömiseen, ruokaan ja hyvinvointiin. Siitä taistelusta voit lukea lisää täältä: https://www.laadukaselama.fi/post/hyvinvointi-on-rikki-1


Jos koet, että haluat tehdä muutoksen elämääsi ja voida paremmin, itsesi vuoksi, niin lupaathan pyytää apua ja tehdä muutoksen fiksusti? Onneksi nykyään on tarjolla myös parempiakin tapoja laihtua, kuin pelkkää vaa'an tuijottelua ja kaalikeittoa. Tiesitkö muuten, että häpeä itse asiassa estää sinua saavuttamasta haluamaasi? Sen sijaan, että miettisit, että et kelpaa,ruoskisit itseäsi jokaisesta herkkupalasta ja tekemättömästä treenistä, niin käyttäisitkin sen energian toisin? Mitä jos laittaisit aikaa ja ajatusta siihen, että löydät ne ihanat, rakastettavat ja kauniit osat itsestäsi? Tämä on mielestäni paras lähtökohta muutokseen, ei häpeä, pakko tai muiden painostus.


Vaatii paljon työtä hyväksyä itsensä ja olla rohkeasti se kuka olet, mutta se työ on ehdottomasti vaivan arvoista! Ja jos ketään kiinnostaa, niin painan tässä kuvassa noin 73 kg :)


Painomme ja ulkonäkömme ovat arkoja aiheita, jotka herättävät paljon tunteita ja keskustelua. Sen uskallan kuitenkin sanoa, että jos et sisimmissäsi ole itseesi tyytyväinen ja sinun on vaikea hyväksyä itseäsi, ei mikään paino tule ikinä olemaan hyvä.


Mitä ajatuksia tämä herättää, kommentoi ja kerro!


564 katselukertaa2 kommenttia